November 25, 2013

HIUSTEN KASVATUS JA OMA VÄRI TAKAISIN, OSA 5

Jälleen on tullut aika katsoa karua totuutta peilistä. Miltähän tuo kuontalo mahtaakaan näyttää? Olen kirjoitellut hiusaiheesta jo blogini alkuvaiheista lähtien. Tarkemmin sanottuna keskiössä on ollut hiusten kasvattaminen ja oman värin kasvattaminen puhkivärjättyjen ja -blodattujen hamppukasojen alta. Olen viimeksi vaalentanut hiuksiani helmikuussa 2012 ja värjännyt tyveä tummaksi kesäkuussa 2012 eli edellisestä kampaamokäynnistä on kulunut aika tarkalleen puolitoista vuotta, 18 kuukautta. Voitte uskoa, millaisen pään sisäisen kaaoksen aiheutti oma päätös siitä, etten enää värjää, sillä olinhan ollut viimeksi luonnollisen hiusvärini kaunistama vuonna 1999. Siitä lähtien on pääni saanut enemmän ja vähemmän käsittelyä (ulkoisesti toki ;)) ja viimeisimpien vuosien vakava stressi, rajut vaalennukset ja kampaajan tajuttoman raisu käsittely saivat puolet hiuksistani lähtemään ja osa tippui katkenneina kampaamon lattialle. Kampaaja meni vaihtoon mutta se ei kuitenkaan enää riittänyt: ennen niin kuohkea hiuspehko oli muisto vain ja iljettävä hiirenhäntä oli asettunut niskaani jäädäkseen.
Tässä aikaisemmin kirjoittamani hiusaiheiset kirjoitukset ja hiusprojektin eteneminen pidemmältä ajalta.

Hiustenpelastusoperaatio
Marraskuu 2012 (osa 1)
Tammikuu 2013 (osa 2)
Toukokuu 2013 (osa 3)
Heinäkuu 2013, vihdoinkin brunette (osa 4)


Kehityskuvat ovat huojentavia, sillä niistä voi nähdä, että hiukset kasvavat, vaikkei siltä aina tunnukaan. Olen välillä mittaillut ja merkinnyt muistiin hiusten pituutta eri kohdista, sillä kasvatuksesta meinasi jo muotoutua minulle lievä pakkomielle. Onneksi sain heitettyä niin mitan kuin hiusmuistiot roviolle, jonka jälkeen on ollut helpompi keskittyä muihinkin asioihin. Mutta edelleen hiukset ovat tärkeä osa identiteettiäni, sitä ne ovat oikeastaan aina olleet.



Yllä on kooste siitä, mitä on tapahtunut vajaan kahden vuoden aikana. Ensimmäinen kuva helmikuulta 2012 kertoo omaa karua totuuttaan siitä, kuinka ohuet hiukseni olivat pahimmillaan. Elin tuolloin elämäni raskainta aikaa johtuen monestakin asiasta, joista läheisen vakava sairaus oli kaikkein rankinta. Hiuksia lähti valtavasti ja tämän kuvan ottamisen jälkeen tajusin, miten paljon stressi ja huolet vaikuttavatkaan ihmiseen.
Helppoa hiusten kasvattaminen ei kuitenkaan ole ollut. Pitkät hiukseni leikattiin syksyllä 2011 lyhyiksi todella typerästi kerrostaen, jonka johdosta osa hiuksistani on edelleen noin 10-15 senttiä lyhyempiä kuin pisimmät hiukseni. Kasvattelen siis tuota eroa vielä pitkään.

Ensimmäisen kerran hiuksia pätkäistiin pari senttiä tänä vuonna touko-heinäkuun välissä ja toisen kerran heinä-marraskuun välissä, jolloin pituutta lähti kahdella eri leikkauskerralla peräti 15 senttiä. Se auttoi, eivätkä latvat näytä enää niin rispaantuneilta. Toki pituus siinä kärsi mutta ei se kuitenkaan ole itseisarvo, sillä terveen näköiset hiukset ovat tärkeämpi tekijä kuontalon ulkonäössä.

Heinäkuussa värjäsin vaaleat latvat vastaamaan suunnilleen omaa väriäni, jota oli tuolloin jo miltei leukaan saakka. Pari viikkoa sitten ostin suoravärin, jolla tummensin latvojen sävyä ilman tujuja väriaineita ja hapetteita mutta omaan värjäämättömään hiukseen suoravärit eivät tartu. Yllä on kuva, miltä hiukseni näyttävät nyt ja miltä ne näyttivät vielä toissakesänä.
Syyt sille, miksen värjää enää hiuksiani ovat moninaiset. Todella pitkään päänahkaani ja kasvojeni sekä niskani ihoa myrkyllisille väriaineille altistaneena en halua enää turhaan riskeerata. Ei ole yksi eikä kaksikaan uutisointia viime vuodelta, kun hiuksiaan värjännyt on kuollut aineen aiheuttamaan myrkytykseen. Suurin pahismyrkky on juurikin tummissa väriaineissa, nimeltään parafenyleenidiamiini (PPD) ja sen johdannaiset (esim. recoersinol, tolueeni-2,5-diamiini), jotka ovat aikaisemmin olleet kiellettyjen aineiden listoilla Suomessa. Sitten tuli EU sekä EU:n säädökset ja -tadaa-, sen jälkeen sai vapaasti kaataa myrkkyaineita päähänsä täällä pohjolassakin. Jokainen saa suhtautua värjäykseen omalla tavallaan mutta kannattaa silti pitää mielessä, ettei hiusten värjääminen ole koskaan vaaratonta. Se lukee lakivelvoitteen takia jopa niissä purnukoissakin.

Tässä hyvä linkki Uudenmustan 7 harhaluuloa hiusväreistä -kirjoitukseen.
Silti minusta tuntuu välillä, että olen hiuksineni aivan harmaahiirulainen upeasti värjättyjen hiusten maailmassa. Vielä kaksi vuotta sitten en olisi voinut ikinä ajatellakaan kasvattavani oman värini esille. Varsinkin alun tyvikasvuna se näytti todella ankealta, siltä parjatulta maantieltä mutta kun jaksoin sitkeästi ne ensimmäiset viisi senttiä, alkoi väri olla aivan toista luokkaa. Nyt oma värini ulottuu jo leukaan saakka, ja kuten kuvista näkyy, on se melkoisen tummanruskea. Siispä ei kannata säikähtää, jos aluksi väri näyttää tyvessä hirveältä, etenkin sitä värjättyä hiusta vasten, vaan sen täytyy päästä kukoistamaan pituuksiin. Luonnonvärisissä hiuksissa on myös valtavasti vivahteita, joita ei saa toistettua väriainein.
Toki negatiivisiakin puolia luonnonhiuksen kanssa on. Minulla ei pysy edes tupeeraus todella liukkaassa, terveessä hiuksessa. Ei pysy kiharat, ei edes hiuslakka. Varsinkin vaalennetuissa hiuksissa, joissa hiuksen pinta on hieman vaurioitunut, on helppo saada kaikenlaiset kampaukset pysymään. Lisäksi nykymaailmassa on ennemmin sääntö kuin poikkeus värjätä hiuksiaan, joten hiuksiaan värjäämätön on aivan luonnonoikun tai sirkusfriikin asemassa. Toivottavasti ei kuitenkaan kauaa, sillä onhan paljon helpompaa antaa hiusten voida luonnollisesti hyvin ja päästä eroon värjäyskierteestä kuin ravata joka kuukausi kampaajalla kuluttamassa hiuksiaan ja vaarantamassa terveyttään, lompakon kevenemisestä puhumattakaan. Näin sen olen itse järkeillyt, nimim. kokemusta on.

Onko siellä muita hiusten pituuskasvattajia tai oman värin kasvattajia? Sana on vapaa!

October 18, 2013

MAAILMAN HELPOIN JAUHOTON PIZZAPOHJA


Iloista perjantaita kaikille!

Minulta on toivottu tasaisin väliajoin viljattomien ruokien reseptejä, joita mielelläni teille jaan, joten tässäpä olisi, näin perjantain kunniaksi tietenkin, pizzaohje! Tämän ohjeen pizzapohja on siitä ihan paras, että se ei vaadi kuin yhden ainoan ainesosan ja valmistus on todella nopeaa. Tämä soveltuu hyvin vähähiilarista ruokavaliota noudattaville, keliaakikoille, viljaa vältteleville ja miksei täytteet oikein valiten myös paleo-ruokavaliota noudattaville. Lopputulos on herkullinen ja täytteiksi voi jokainen valita juuri ne, mitkä itse haluaa.






Viljaton pizzapohja

4 kananmunaa
Suolaa
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa pelkät valkuaiset terhakaksi vaahdoksi niin, ettei massa valu lainkaan, kun kulho kipataan nurinpäin. Kun vaahto on valmis, sekoita sinne kevyesti keltuaiset ja heitä ripaus suolaa perään. Kaada massa pellille, tuikkaa uuniin toviksi, kunnes pinta on kullanruskea. Pohja pois uunista, halutut täytteet (omassani on kinkkua, pepperonia, tuoreita herkkusieniä, paprikaa, tomaattia, oliiveja ja mozzarellajuustoa) päälle ja takaisin uuniin sellaiseksi mukavaksi toviksi, jotta juusto sulaa. Ja sen jälkeen nautitaan!

October 8, 2013

HELPPO LETTINUTTURA

Yksi blogihistoriani luetuimmista postauksistani on helppoja arkikampauksia käsittelevä kirjoitus. En ole kovinkaan etevä frisyyrimuotoilija, joten normaalisti hiukseni ovat auki tai jonkin sorttisella nutturalla joko niskassa tai korkealla päälaella. Yksi näppärimmpistä nutturakampauksista on ehdottomasti lettinuttura, joka saa ohuetkin hiukset näyttämään hiukan tuuheammilta kiinni ollessaankin. Tähän kampaukseen ei tarvita muuta kuin ponnari ja pinnejä ja tietenkin ranskanletin taitaminen.




Tee sivujakaus mahdollisimman sivuun. Tässä kohtaa hiuksiin voi suihkia lisävolyymia hiuspuuterilla tai jos siltä tuntuu, voi hiuksia jopa hitusen tupeerata. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Ota jakauksen kohdalta letitysvalmius ja ala muodostaa ranskanlettia jakaukselta kohti vastakkaisella puolella olevaa korvaa niin, että letti tulee kehystämään kasvojasi. Ranskanletin teko on oikeastaan hyvin simppeli, jokaisella kerroksella vain napataan lisää hiusta mukaan lettiin. Jos hiuksesi ovat ohuet kuten minulla, saa letistä helposti muhkean tekemällä siitä löysän. Lettiä voi löystyttää vielä senkin jälkeen, kun se on valmis. Vedät vain varovasti lettiosioita löysemmäksi. Kun letti on korvan kohdalla, tee vain tavallista lettiä ja kiinnitä irtopää niskaan siihen kohtaan, johon nutturasi haluat. Sen voi laittaa joko keskelle tai sivuun aivan oman maun mukaisesti. Ota kaikki hiukset löysälle ponnarille ja irrota siitä hiustupsuja, jotka kiinnität hiuspohjaan pinneillä. Tässä ei saa olla turhan tarkka, jotta nutturasta tulee rento ja ei liian laitetun näköinen. Viimeistele hiuslakalla, niin kampaus pysyy ojennuksessa tuulisellakin syyskelillä!




Superhelppo ja nopea kampaus arkiaamuinakin toteutettavaksi. Erityisen hyvä tämä on, kun hiukset eivät ole vastapestyt ja liukkaat, vaan tämä toimii parhaiten toisena tai kolmantena päivänä hiustenpesusta.

September 29, 2013

VALKOSUKLAA-LIMEJUUSTOKAKKU

Yksi herkullisimmista jälkkäreistä on ehdottomasti valkosuklaa-limejuustokakku! Tämä on todella helppo valmistaa ja juusto-osuus koostuu Valion valmisrahkasta. Alla viikonlopun kunniaksi resepti autuuteen!









 

Valkosuklaa-limejuustokakku

Pohja

200 g Digestive-keksejä (gluteenittomaan versioon gluteenittomia Digestivejä)                    
100 g                     voita                    

Täyte

2  prk  (à 200 g) Valion valkosuklaa-limerahkaa                    
2  prk  (à 150 g)  Creme Fraichea                    
kananmuna
1/2  dl sokeria
1  rkl vaniljasokeria
2  rkl perunajauhoja

 



Hienonna keksit monitoimikoneella (tai vaikka vasaralla paremman välineen uupuessa ;)). Sekoita keksimurut sulatettuun voihin. Vuoraa irtopohjaisen vuoan (halkaisija n. 24 cm) pohja leivinpaperilla ja taputtele keksiseos pohjalle.
Yhdistä täytteen aineet ja vatkaa seosta lopuksi sähkövatkaimella n.1 min, jotta täytteestä tulee kuohkea ja aineet sekoittuvat hyvin. Kaada vuokaan.
Paista kakkua uunin alimmalla tasolla 175 asteessa n. 30 min. Jäähdytä kakku ja tarjoile mieluiten vasta seuraavana päivänä, jolloin maku on tasaantunut.

September 27, 2013

VUITTON PATINA

Ajattelin tehdä teille pienen katsauksen omasta mielestäni varsin mielenkiintoiseen aiheeseen eli Louis Vuitton -laukkujen vachetta-nahkaosien patinoitumiseen. Monesti minultakin on kyselty nahkaosien suojaamisesta ja tummumisesta, joten kokosin yhteen muutamia asioita nahan luonteesta ja sen hoidosta. Alempana on myös vertailukuvaa vanhan, jo melko patinoituneen nahan ja uuden, vielä vaalean nahan välillä.
 
 



 
 
Yllä on kuvia todella paljon käytetystä Eva-laukustani, jonka olen ostanut Vuittonilta kolme vuotta sitten vuonna 2010. Se on ehdottomasti kaikkein käytetyin laukkuni ja keikkuu olallani miltei joka päivä. Ensimmäisessä kuvassa voi huomata hihnassa värieron, joka tuli siitä, kun rantapäivänä onnistuneesti lojuin juuri uimasta tulleena hihna selkäni alla, jolloin kaunis tasainen patina sai pienen kosteusvaurion. Se ei kuitenkaan haittaa minua laisinkaan, sillä pidän siitä, että laukku näyttää pidetyltä. Muutenkin arvostan laukussa kuin laukussa sen helppokäyttöisyyttä enkä todellakaan halua varoa sitä joka käänteessä. Evassani on kuitenkin jo paljon muitakin käytönjälkiä, joista kuvia alempana.



 
 
Tästä kuvasta näkee hyvin eron suhteellisen uuden ja erittäin patinoituneen vachetta-nahan välillä. Vasemmalla on tämän vuoden maaliskuussa ostamani Vuittonin Artsyn kahva ja sen vieressä Evan pitkä hihna. Artsykin on päässyt jo lukuisia kertoja olalleni ja sen patinoituminen on jo hyvässä vauhdissa. Usein saan kyselyitä siitä, miten käsittelen noita nahkaosia uutena ja suihkinko niihin jotain suoja-ainetta, jotta pinta ei mene likaiseksi. Ei, niin en tee eikä niin saakaan tehdä. Vachetta-nahka on käsittelemätöntä, tavallaan raakaa nahkaa, jonka pinta on erittäin herkkä lialle ja naarmuille tuoreeltaan. Sen vuoksi tärkein käsittely, jonka tälle nahalle voi antaa, on sen valohoito eli nahkaosien on saatava ominaisrasvansa pintaan valon avulla ja rasvan tehtävä on luoda pintaan suojaava kalvo. Eli heti uuden vachetta-nahkaa sisältävän laukun oston jälkeen ennen sen käyttämistä on hyvä pitää laukku muutamia päiviä hapettumassa ja näyttää sille joko keinovaloa tai luonnollista auringonvaloa. Omaa Artsyani seisotin viikon verran tavallisessa sisävalossa. Sen jälkeen nahka on suojannut itse itsensä ja on valmis käyttöön!




 
 
Nahkaan ei siis saa eikä tarvitse suihkutella mitään. Puhdistaa sitä toki voi ja siihen kannattaa hakea vinkit suoraan Vuittonin asiantuntevilta myyjiltä. Canvas-pintaa sen sijaan voi puhdistaa ihan vedellä tai jos lika on tiukassa, voi pinnalle näyttää niin sanottua ihmesientä, jolla eräästä canvas-pintaisesta laukustani lähti jopa maalitahrat. Kyllä! Canvas-laukkuja moititaan muovilaukuiksi ja monet ihmettelevät, miksi joku hassaa rahansa mieluummin tähän muoviin kuin aitoon nahkaan. Molemmissa on toki puolensa mutta tämä coated canvas eli päällystetty kanvaasi ei käytössä häviä nahalle laisinkaan. Sen helppohoitoisuus ja kestävyys ovat aivan omaa luokkaansa. Nahkalaukut saavat olla läpivärjättyjä, paksua, yhtenäistä nahkaa olevia ja pintakäsiteltyjä, jotta niiden kanssa saa olla yhtä huoleton kuin canvas-laukkujen. Tiedän tämän valitettavasti kokemuksesta, niin monta kertaa kalliitkin pintavärjätyt ja kerrosnahkaiset nahkalaukut ovat aiheuttaneet pettymyksen.
 
 





 
 
Kuten ylläolevista kuvista voi havaita, on päivittäinen Evan käyttö nähtävissä niin nahka-, metalli kuin canvas-osistakin. Kyselin Vuittonilta, miten helppo homma olisi korjata laukku ja se ei kuulemma ole kovinkaan isotöinen juttu. Niinpä jossain vaiheessa, ehkä parin vuoden päästä, tämäkin pikkuinen laukku saa itselleen Ranskanmatkan korjausta varten ja uudet nahkaosat sekä toisen päädyn canvas-osan, joka on kulunut reunoistaan. En voisi enempää kehua tätä tilaihmettä, sillä korjausmahdollisuuksien vuoksi se on ikuinen, jos niin vain haluaa.





September 15, 2013

TÄYDELLINEN VAATEKAAPPI: VALKOINEN PUSERO


Edellisellä kerralla vaatekaapin kulmakivet -sarjassa käsiteltiin farkut, voit lukea postauksen täältä. Ja tässä vielä ensimmäinen sarjan postaus. Nyt käsittelyssä on valkoinen yläosa.
 
Valkoisia puseroita voi käyttää ihan millaisten asujen kanssa vain. Ne sopivat juhlaan, arkeen, bileasuun tai kesällä shortsien kanssa. Tärkeää paidan valinnassa on keskittyä materiaaliin ja malliin, jotta paidasta saa mahdollisimman paljon ja pitkään kaiken hyödyn irti. On myös syytä huomioida, että hihattomalle ja pitkähihaiselle on molemmille omat käyttömahdollisuutensa, eli valitse kylmien kausien paidaksi pitkähihainen ja juhla- sekä kesäkäyttöön hihaton tai lyhythihainen. Omat suosikkini löytyvät Mangosta ja Zarasta. Molemmissa on melkeinpä aina valikoimissa todella hyviä materiaaleja ja malleissakin on valinnanvaraa. Alla olevissa kuvissa päälläni on oma suosikkini, Mangon hihaton, pliseeommeltu toppi, joka on mainion materiaalinsa ansiosta läpinäkymätön, rypyttymätön ja se istuu täydellisesti.
 
Värisävyn suhteen kannattaa rohkeasti kokeilla eri sävyisiä valkoisia. Kaikille ei sovi vitivalkoinen, vaan joillakin toimii paremmin luonnonvalkoinen. Tämä selviää vain sovittelemalla.




Juhlakäyttöön valkoinen paita on erittäin hyvä vaihtoehto, sillä se tuo juhlavuutta mustiin suoriin tai pillimallisiin housuihin tai sitten sen voi yhdistää hameeseen, jolloin kokonaisuudesta tulee klassisen tyylikäs. Juhlakäytössä paidan päälle voi sujauttaa vaikkapa bleiseriin, jolloin kokonaisuudesta tulee hieman virallisempi. Yhtä kaikki, valkoisen paidan kanssa on helppo löytää hyviä hameasuvalintoja ainaisen pikkumustan rinnalle.



Rennossa arkisessa menossa klassisin yhdistelmä on valkoinen paita ja farkut sekä korkkarit. Tämä kokonaisuus toimii niin shoppailukierroksella, cocktail-tilaisuudessa kuin töissäkin. Erittäin helppoa ja tässä lookissa ei voi epäonnistua!
  
Työpukeutumisessa valkoinen paita on must. Varsinkin mustan bleiserin kanssa se on sopivan virallinen ja aina uskottava. Sen voi yhdistää arkisempaan hameeseen, farkkuihin tai vaikka suoriin housuihin. Mikäli työpukeutuminen perustuu pitkälti tällaisiin yhdistelmiin, on hyvä varata parikin valkoista paitaa reserviin.
 
Valkoisen paitapuseron lisäksi voi vaatevalikoimaa täydentää muutamalla erivärisellä paidalla. Tässä kohtaa tulee miettiä tarkkaan, mitkä värit toimivat juuri sinulla parhaiten. Entä kuinka paljon annat painoarvoa kauden trendiväreille? Nyt syksyllä punainen, viininpunainen, vihreä ja tummansininen ovat jälleen kerran vahvassa nousussa klassisten beigen ja harmaan rinnalla. Käy siis läpi juuri sinulle, hiustesi ja ihosi väriin parhaiten sopivat sävyt ja hanki pari vaihtoehtoista väriä niiden pohjalta. Oma suositukseni on se, että tummahiuksisten kannattaa suosia vaaleampia sävyjä ja vaaleahiuksisten tummia sävyjä, jottei kokonaisuus jää liian haaleaksi tai synkäksi. Loppusyksyä ja pikkujoulukautta ajatellen tällaiset paidat ovat aivan mahtavia vaatekappaleita, sillä niiden avulla voi vaikkapa töistä juosta suoraan juhlimaan, oikein asustaen tietenkin. Punainen, jadenvihreä ja sähkönsininen ovat oivallisia, hieman erikoisempia ja juhlavampiakin värejä, joilla tyylin saa sopimaan klassisuuden ja trendikkyyden välimaastoon tänä syksynä.
 
 


September 8, 2013

TÄYDELLINEN VAATEKAAPPI: FARKUT


Aloitin viikko sitten juttusarjan vaatekaapin kulmakivistä. Täältä voit lukea ensimmäisen postauksen aiheesta! Olen koonnut juttusarjaan oman näkemykseni mukaan ne vaatekappaleet, jotka mielestäni ovat niin monikäyttöiset, että ne kuuluvat monipuolisuutensa ansiosta jokaisen klassista pukeutumistyyliä rakastavan vaatekaappiin. Ensimmäisenä klassikkona esittelyyn pääsevät farkut!
 
Farkkujen valinnassa on hyvä pitää silmällä sekä niiden väriä että mallia. Jokaiselle on olemassa varmasti sopivat farkut, joskin välillä niiden löytäminen saattaa vaatia pientä metsästystä. Oma farkkusuosikkini on todellinen loistomalli Onlyltä. Malli on nimeltään Ultimate Denim, josta löytyy eri värejä mutta malli on aina sama: kapeat pillilahkeet ja joustava vyötärö, joka ei ole matala eikä korkea, vaan juuri sopiva. Oma alavartaloni on sikäli hankala, että lantio on leveä ja jalat kapeat, joten jos siellä jollain saman mallisella on ongelmana löytää kivoja, istuvia farkkuja, niin kannattaa ainakin testata nämä. Hintakin on erittäin kohtuullinen, 29,90 euroa. Nämä kuvissa olevat ovatkin jo kolmannet tummansiniset Ultimate-farkut, joten kehun niitä useamman vuoden käyttökokemuksella.


Arkikäytössä farkut ovat mitä mainioin vaate. Ne sopivat paitapuseroiden, toppien, teepaitojen ja neuleiden kanssa kivasti yhteen. Itse tykkään näin syksyllä ja talvella yhdistää farkut neuleisiin, sillä niiden luoma kokonaisuus sopii niin töihin vapaa-aikaankin ja helpottaa aamujen pukeutumiskriisejä huomattavasti. Neule, farkut ja saappaat, tuolla yhdistelmällä ei voi epäonnistua koskaan.



Jos sinäkin olet kaltaiseni farkkutyttö, ovat farkut valinta myös juhlavammankin asukokonaisuuden alaosaksi. Ihan juhlatilaisuuksiin farkut eivät ole oikea vaate mutta illanviettoihin, drinksuilla käymisiin ja näyttävämmillä asusteilla koristeltuna myös rennompiin juhliin.

 
 
 
Työvaatteeksi farkut ovat myös omiaan, sillä ne voivat hyvin korvata mustat suorat housut. Paitapuseroiden ja bleiserin kanssa ne saavat jämäkkyyttä ja toimivat loistavasti virallisempana alaosana. Omasta mielestäni useiden farkkujen hankkiminen on vähän turhaa, sillä oikea malli ja väri antavat käyttömahdollisuuksia loputtomiin. Kannattaa siis kerralla panostaa yhteen kunnolliseen pariin kuin ostaa useita pareja, joista lopulta tulee kuitenkin käytettyä vain niitä lempiyksilöitä. Kesäksi voi miettiä vaaleiden farkkujen käyttötarvetta mutta ne vaativat hieman toisenlaiset värit ympärilleen. Mitä vaaleammat farkut ovat, sitä epävirallisemmiksi ne muuttuvat. Suositteluni kohdistuu siis ilman muuta tummansinisiin, tasavärisiin klassisiin farkkuihin.
 
Seuraavana vuorossa valkoiset, monikäyttöiset yläosat!

September 1, 2013

TÄYDELLISEN VAATEKAAPIT ELEMENTIT

Täydellinen vaatekaappi ei vaadi sisäänsä lukuisia samanlaisia vaatekappaleita, kaikkia mahdollisia sateenkaaren värejä tai viimeisimpiä trendejä, mikäli ne eivät omaan tyyliin sovi. Oikeastaan hyvin vähällä pärjää jo pitkälle, mikäli tyyli on klassinen tai ainakin osittain. Olen koonnut yhteen yhdeksän eri elementtiä, jotka kuuluvat mielestäni jokaisen naisen vaatekaappiin ja jotka toisaalta ovat ajattomia ja erittäin helposti yhdisteltäviä. Nämä ovat myös niitä vaatteita, joihin voi hiukan panostaakin eikä jatkuvasti tarvitse olla ostamassa uusia.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa tehdä pientä itsetutkiskelua. Tulevien hankintojen ja toisaalta turhien vaatekappaleiden karsimisenkin kannalta on hyvä selvittää, mitä se oma täydellinen ja toimiva garderobi pitäisikään sisällään. Mitkä ovat juuri ne itselle sopivat värit, mitkä vaatemallit, mitkä materiaalit, mitä itse pukeutumisessa arvostaa, mihin haluaa panostaa. Näitä teesejä on hyvä kirjoitella vaikka ylös ja jos jo valmiiksi vaatekaappi tursuaa niin, että saranat huutaa hoosiannaa, niin ehkä on syytä käydä läpi kaikki vaatteet, jos sieltä kuitenkin löytyisi jo valmiiksi se toimivin kokonaisuus.
Kokosin tähän juttusarjan ensimmäiseen postaukseen pienen kollaasin, jossa on omasta mielestäni ne tärkeimmät vaatekappaleet, joita yhdistelemällä pääsee jo pitkälle ja joihin on helppo liittää trendien mukaan eri elementtejä, kuten asusteita, koruja ja kenkiä.
Materiaalivalinnoissa on suotavaa suosia kulutusta kestäviä luonnonkuituja ja sekoitemateriaaleja. Unohda sataprosenttinen akryyli, se on oivallinen materiaali vain kertakäyttöneuleisiin, ei klassisiin ja ajattomiin vaatekappaleisiin.
Väreissä on valinnanvaraa vaikka ja kuinka. Niiden suhteen täytyy jokaisen itse tehdä päätöksensä. Musta on aina muodissa, valkoisella raikastaa tummiakin asuja helposti ja sininen, beige ja harmaa ovat klassisia värejä, joista kannattaa etsiä se omaa ihonsävyä ja hiusten väriä korostava sävy. Näin syksyllä syvät ja murretut värit ovat pinnalla ja kevään myötä siirrytään taas pastellisiin ja hempeisiin sävyihin. Esimerkiksi mustan bleiserin kanssa on hyvä olla muutamia erilaisia puseroita, joita voi vaihdella niin fiiliksen kuin vuodenajankin mukaan.

Toimivan vaatekaapin elementit

Little black dress, tummat farkut, valkoinen toppi/t-paita, mustat korkkarit, kauluspaita, erilaiset neuleet, bleiseri, musta hame, laukut ilta- ja päiväkäyttöön.
Tulossa on jokaisesta osasesta ja yhdistelymahdollisuuksista oma postauksensa, jossa vaatteen ympärille on luotu kokonaisuudet sopimaan arkeen, työhön ja juhlaan. Teemajulkaisut tulevat pikku hiljaa, joten kannattaa jo yllä olevan kollaasin pohjalta miettiä, olisiko tässä aineksia juuri sinun toimivaksi ja hyvällä tavalla suppeaksi vaatekokoelmaksi.

August 14, 2013

IITTALA-TARRA: JÄTETÄÄNKÖ VAI OTETAANKO IRTI?

Ostin vihdoin pitkällisen mietinnän ja teidän suosituksienne jälkeen meille kaksi Iittalan Essence-punaviinilasia. Voit lukea lisää mielenkiintoista kommenttiboksipohdintaa astioista täältä. Oli tarkoitus hankkia valkoviinilasit mutta sitten ajattelin, että isommilla laseilla on varmasti enemmän käyttöä, sillä niistä voi toisaalta juoda myös valkoviiniä (joo, nyt siellä varmasti muutama viiniharrastaja pyörtyi mutta parempi valkkaria punkkulasista kuin toisinpäin, eikö?) ja muiden juomien kohdalla valinnanvara on rajaton.

Pyörittelin oston jälkeen laseja lapsellisella innolla kätösissäni ja silmäni ohjautuivat jatkuvasti Iittalan hehkuvanpunaiseen i-tarraan. Kävin kerran erään Iittala-hullun ystäväni kanssa keskustelua siitä, pitäisikö tarrat jättää tuotteisiin vai ei. Ystäväni oli kovasti sitä mieltä, että ne ovat osa designia ja niitä tulee varjella ja mahdollisuuksien mukaan jopa liimata takaisin, kun ne tiskatessa irtoavat. Itse pelkistetyn estetiikan ystävänä ja käytännöllisyyden puoltajana olen taas vahvasti sen kannalla, että tarrat otetaan ainakin astioista heti pois, jotta lerpattavat tarralappuset eivät tuki tiskikonetta, joudu ruuan mukana ruokatorven seinämään, liiskaudu kiinni toisiin astioihin tai kerää itseensä ties mitä ruuanjämiä muista tiskeistä. Jos Iittalan sivuja tutkii, ei heidän kuvissaan ole missään tarroja kiinni eli käsittääkseni tarra on vain osoitus siitä, ettei tuotetta ole käytetty mutta ettei tarramerkki kiinteästi siihen kuulu, sillä muutenhan tuo punainen i olisi maalattu osaksi lasia tai lautasta, eikö vain?
Mitä te olette mieltä? Pidetäänkö teillä i-tarrat kiinni vai irrotetaanko ne samalla, kun tuote puretaan paketistaan?

June 18, 2013

MÄNTYPORTAAT VALKOISIKSI

Silloin kun maaliskuussa ostimme tämän kotimme, oli päivänselvää, että alkuperäiskunnossa oleva lakattu mäntyportaikko tulee saamaan uuden ulkoasun saman tien. Pintaremppaa ja useamman päivän maalaushommia tehdessä tuli kuitenkin sellainen perinteinen maalausähky ja päätimme siirtää portaikon ammattilaisen hoideltavaksi. Luin paljon tietoa ja kokemuksia aiheesta ja päädyttiin vähän venyttämään aikataulua kesään, jolloin jatkuva tuuletus olisi mahdollista. Viime viikolla homma sai vihdoin alkunsa ja loppunsa ja nyt ovat portaat puhtaanvalkoiset.
Muutos on melko massiivinen, sillä eihän noista mäntyportaista saa kauniita millään maskeerauksilla tai sisustuselementeillä eli tämä maalaaminen oli aivan pakollista. Tyytyväinen olen, joskin nyt tekisin homman itse. Tekisin siksi, että tulos olisi vähintäänkin samanlainen ja toisaalta olisimme maalanneet vuoropäivinä jokatoisen askelman, jotta yläkertaan olisi voinut kulkea koko ajan. Ihan pikkuisen harmittaa mutta ainakin nyt on tämä iso työ pois päiväjärjestyksestä.
Portaikon alla on ulkovaatekaappi, sillä eteisemme on melko pieni ja kengillekin siellä on tilaa vain vähän, joten lisäsäilytystilana on melkein pakko pitää tuota Ikeasta ostettua vaatekaappia. Sen sijaan alun perin tuolle takaseinälle äkkiseltään heivattu senkki sai porrastiimellyksessä uuden paikan olohuoneesta, johon se sopii niin mielettömän hyvin, etten tajua, miten emme ole edes viitsineet kokeilla sitä aiemmin. Portaikon alle tuli sopiva soppi, johon laitettiin tuoli ja korkea maljakko oksineen. Ajattelin sujauttaa sinne lampaantaljan vielä syksyn lähestyessä.

Ennen maalausta portaat näyttivät tältä, kun pinta oli jo hiottu rikki:



Ja lopputulos näyttää tältä! Puhtaanvalkoinen ja erittäin kivastivaloa pimeään aulatilaan tuova pinta on sata kertaa kellertävää mäntyä parempi!




Tässä vielä työvaiheet kiinnostuneille:
  • kunnollinen, kaiken huomioonottava suojaus
  • hionta. Hiontapölyä on ihan jokaikinen paikka täynnä, vaikka kuinka ovet pitäisi kiinni ja muut suojaisi pahvein. Ei auta. Hionnassa kannattaa käyttää järeää hiontakalustoa ja ehdottomasti teollisuusimuria, joka imee jatkuvasti hiontapölyä. Muuten pölyä tulee olemaan nurkissa tästä ikuisuuteen.
  • Siivous ja uudelleen suojaus
  • Portaiden pesu maalipesulla ja kunnollinen kuivaus
  • Maalina Betolux. Jotkut suosivat Betolux akvaa, meille sanoi sekä maalari että maalimyyjä, ettei se kestä kovinkaan kauaa hyvänä. Tavallinen Betolux kuivuu hitaasti. Askelkuiva se on on vuorokauden kuluttua maalauksesta, lopullisen kovuutensa se saa kuukaudessa. Maalausvälineinä pieni superlon-tela ja pensselit
  • Maalaus kannattaa aloittaa ylhäältä, ensin kaiteet ja puolat, sitten askelmat. Jos yläkertaa haluaa käyttää maalausprosessin aikana, kannattaa maalata vain jokatoinen askelma yhtenä päivänä ja loput seuraavana.
  • Betolux vaatii 2-3 kerrosta, jotta se on todella peittävä
  • Kuukauden ajan on vältettävä kengillä kulkemista ja terävien kulmien osumista portaisiin tai kaiteisiin
  • Betoluxiin on mahdollista saada liukuestemaalia, jota meilläkin on rajatun alueen verran joka askelmalla
Jos herää kysymyksiä, vastailen mielelläni!

February 28, 2013

VAATEHUOLTO


Uuden vaatteen hankkiminen on mukavaa puuhaa, varsinkin silloin, kun kyseessä on klassikon hankinta. Ajattomien vaatekappaleiden suhteen on järkevää valita kunnolliset materiaalit ja kohdella vaatteita hyvin, jotta ne myös säilyvät ryhdikkäinä ja käytettävinä pitkän aikaa.
Materiaali on avainasemassa vaatteen kestävyyden ja käytettävyyden kannalta. Useimmiten ketjuliikkeet valmistuttavat tarjontansa melko heikoista materiaaliyhdistelmistä tai suorastaan käsiin hajoavista keinokuiduista. Kuitenkaan sekoitteita tai laadukkaita synteettisiä materiaaleja ei ole syytä pelätä, mikäli sekoitteen suhde on hyvä tai materiaali itsessään kestävä ja miellyttävä ihoa vasten.
Sekoitemateriaaleista puuvillan kanssa yhdistetty viskoosi on joustava, muotonsa pitävä tukimateriaali. Viskoosi itselläänkin toimii mutta saattaa olla hieman kylmän tuntuinen ihoa vasten.



Akryyli on pesiytynyt todella moniin neuleisiin ja sataprosenttisena se on melko kehno valmistusmateriaali. Se on täyttää keinokuitua, joka sähköistyy ja muuttaa helposti muotoaan. Se on usein elastinen, jolloin neule venähtää hyvin nopeasti. Pesujen myötä materiaali kovettuu ja alkaa tuntua narskuvalta. Akryylin voi sekoittaa lampaanvillan, mohairin tai vaikka angoran kanssa, jolloin se toimii näiden luonnonvillojen herkkyyttä suojelevana kuituna. Itse pidän eniten neuleista, joissa on mahdollisimman paljon luonnonkuitua tuon pahamaineisen akryylin rinnalla. Jos suhde on puolet ja puolet, ollaan jo aika kestävän materiaalin äärellä. Varsinkin villa nyppääntyy ja ohenee herkkyyttään helposti, jolloin akryyli estää sitä hajoamasta. Kannattaa siis kurkata jokaisen ostoksen kohdalla sinne materiaalilappuun ja miettiä vasta sitten, tuleeko tämä tuote kestämään käyttöä.
Edullisten vaateketjujen joukossa on monesti todellisia materiaalihelmiä. H&M:n, Mangon tai vaikkapa Zaran valikoimista saattaa löytyä hyvällä tuurilla edullisia ja kestäviä sekoiteneuleita. Jo parilla kympillä voi itselleen lunastaa palmikkoneuleen, jossa on sekä villaa että angoraa jonkin synteettisen tukikuidun ohella. Ja jos talven kylmyys halutaan selättää, ovat luonnonkuidut synteettisiä lämmittävämpiä. Ja lämmittävyyttä tuo jo 10–20% villaa sisältävä sekoite.
Polyesteri on myös hyvin yleisesti käytetty keinokuitu. Monet silkkipaidan näköiset puserot Zaran, Vero Modan ja Mangon valikoimissa eivät suinkaan ole aina silkkiä vaan juuri polyesteria. Se on hieman hankala materiaali, sillä se sähköistyy todella helposti ja toisaalta sen hengittävyys on melko huono. Kesähelteillä ei siis kannata verhoutua hiostavaan polyesteriin eikä toisaalta myöskään talvipakkasilla, jolloin kuitu liiskaantuu ihoon kiinni ja saa hiukset lentämään. Sähköisyyden saa aina hajotettua kosteudella eli kangasta voi käsitellä kostein käsin tai vaikkapa varovasti käsirasvan tai huuhteluaineen avulla viedä sähköisyyttä pois. Polyesteripaidat ovat kuitenkin huomattavasti edullisempia kuin silkkipaidat, joten kannattaa huomioida nuo kiiltävän keinokuidun huonomman ominaisuudet jo ostovaiheessa ja hyväksyä ne, jos silkkiin ei halua eurojaan uhrata.
Housuissa kannattaa tietysti katsoa materiaalilappusta myös. Jos housuissa tai farkuissa on elastaania 1-2 %, tulevat ne venymään käytössä. Tällaisissa pöksyissä suositellaan otettavaksi aina mahdollisimman pieni koko, jotta housut eivät venähdä käytössä heti.
Kengissä huolto ja materiaali ovat todella tärkeä osa niiden käyttömukavuutta. Nahkaa kannattaa suosia, sillä se ei hiosta jalkoja kuten keinonahkaiset kengät. Nahka tulee aina suojata ennen ensimmäistäkään käyttökertaa. Ensin nahka käsitellään nahanhoitoaineella (Woly, Kiwi, yms.), jotta se ei ole kuivuuttaan altis kosteudelle ja lialle.



Sen jälkeen pintaan suihkitaan kosteussuoja, joka on aivan ehdoton, jollei halua sadetahroja tai loskaroiskeita ikuistetuiksi pitkin korkoa ja vartta. Nuo toimivat yhdessä loistavasti, ainakin omat saappaani ovat huollon vuoksi kuin uudet, vaikka millaisessa sohjossa niillä tarpoisi. Useimpia tuotteita voi käyttää moniin eri pintoihin, niillä voi jopa suojata laukkuja ja muita materiaaleja ja tekstiileitä. Kannattaa siis valita tuotteet, joita pystyy hyödyntämään monissa huoltotoimenpiteissä. Mokkanahka vaatii myös mokkakiven, jolla saa kuluneen pinnan pois ja alta uuden mokkapinnan. Mokkaa pitää suojata yhtälailla, sillä se on erittäin herkkä materiaali mutta oikein suojattuna kestävä ja kaunis. Kiiltonahan hoito vaatii omat tuotteensa, se ei käyttäydy kuten tavallinen nappanahka. Korkolaput pitää uusia ennen kuin ne hajoavat tai koron piikki tulee näkyviin. Kannattaa aina huoltaa kaikki kengät ennen niiden siirtämistä talvi- tai kesäteloille. Huoltolistalla ovat korkojen katsastus, kunnollinen puhdistus ja sisälle vielä jokin tuki (esimerkiksi sanomalehtipaperia tukemaan kengän muotoa) ja siirto säilytykseen. Näin siistityt kengät on taas mukava ottaa seuraavana kautena käyttöön.


Vaatehuollon tärkeimmät
  • Älä jätä vaatteita lojumaan rutussa ympäriinsä. Siirrä ne aina paikoilleen vaatekaappiin tai pyykkikoriin
  • Noudata pesuohjeita ja pese vain samanväriset vaatteet yhdessä
  • Vältä kuivausrumpua, jos se suinkin on mahdollista. Turha käsittely nypyttää vaatteita helposti
  • käytä hyviä henkareita, joissa ei ole saumoja tai muutakaan terävää osaa, joka voisi vaurioittaa vaatetta
  • Käytä nyppyyntyneihin vaatteisiin nukkaleikkuria. Näitä valmistaa ainakin OBH Nordica ja hinta on 10 euron luokkaa.

  • Suojaa nahkasaappaat ja nahkalaukut suojasuihkeella sateelta ja muulta ulkoiselta vahingolta
  • Käytä mahdollisimman paljon henkareita vaatteiden säilytykseen ja viikkaa vain sellaiset vaatteet, jotka eivät rypisty
  • Pese aina säilytykseen menevät vaatteet ennen niiden pakkaamista pois
  • Tuuleta vaatteita ja muista pestä myös takit ja muut päällysvaatteet sekä pesua kestävät asusteet säännöllisesti
  • Säilytyksessä oleviin laukkuihin kannattaa laittaa vaikka tyyny sisälle, jotta ne säilyvät ryhdikkäinä eikä nahka rypisty

February 24, 2013

TYYLIKÄS TYÖPUKEUTUMINEN

Sain lukijaltani postaustoiveen työpukeutumisesta ja erityisesti keväisestä sellaisesta. Innostuin oitis tästä huippuideasta ja nyt onkin luvassa kilometrin pituinen katsaus sekä oman pukeutumiseni kautta että kauppojen täsmätarjonnasta keväisen office-tyylin suhteen.
Rentoa mutta tyylikästä
Välillä on päiviä, jolloin voi ja on syytä pukeutua hieman rennommin, ainakin jos normaaliasuna on jakkupuku. Tällaisina päivinä pukeutumisessa kannattaa klassisen tyylikkyyden edustajista valita hyvät korkkarit ja siisti kampaus, jotta tasapaino säilyy eikä kokonaisuudesta tule liian rento. Yhtenä vaihtoehtona ovat pastellisävyiset housut ja neutraali paita sekä mahdollisesti vielä jakku kokoamaan asun työkäyttöön sopivaksi mutta samalla kauniin kesäiseksi.


Toinen mahdollinen kokonaisuus syntyy perusfarkuista ja värikkäämmästä, kevyestä paidasta ja tähänkin voi lisätä bleiserin tuomaan ryhtiä, jos siltä tuntuu, varsinkin, jos paita on lyhythihainen. Bleiskaksi voi valita jonkun muun kuin mustan, sillä mustassa on kuitenkin aina oma jämäkkä muodollinen tuntumansa, vaikka sen rentoihin farkkuihin yhdistäisikin. Eli mahdollisuuksia on siis monia!


Kolmas malli on asustaa muuten hyvin klassinen asu keväisemmillä sävyillä. Jalkaan voi vetää kirkkaat korkkarit ja yhdistää ne samansävyisiin kynsiin ja laukkuun tai huiviin. Myös pelkällä huivilla ja keväisen sävyisellä kynsilakalla saa ilmeen piristymään. Meikissä kannattaa suosia suloisen pinkkiä poskipunaa ja vaaleaa nudenpinkkiä huulikiiltoa.
Sailor-tyyli ei mene koskaan pois muodista mutta omasta mielestäni sen erityinen kulta-aika on aina keväisin. Klassisuutta voi luoda palmikkoneuleella, jossa tämä merihenkisyys ilmenee raidoilla, jotka voivat olla paksuja tai ohuita. Neuleen kanssa kaveriksi joko farkut tai vaaleat housut sekä asusteissa sävynä konjakki. Tällä kokonaisuudella ei voi mennä pieleen, jos hamuaa klassisuutta, mukavuutta ja ajatonta tyylikkyyttä asunsa ilmeeksi.




Klassinen pukeutuminen
Jos toimistossa on pääsääntöisesti pidettävä hieman virallisempia asukokonaisuuksia, on näihinkin helppo tuoda pienellä vaivalla kevään tuntua. Asuissa kannattaa aina pitää mukana bleiseri ja tummat housut tai hame. Kun mahdollisuuksia on vain vähän, voi koruilla tehdä paljon ja toisaalta pelkkä paitapusero on isossa asemassa asukokonaisuuden tunnelman luomisessa. Siihen kannattaa siis panostaa ja valita kaapista kirkkaita tai hempeitä sävyjä.

Tällaisissa asuissa on monipuolista se, että ilman bleiskaa ja laukkua vaihtamalla asusta muodostuu cocktail-kokonaisuus eli töistä voi lähteä suoraan viettämään iltaa supertyylikkäänä. Työkäyttöön kannattaa valita noin polviin saakka ulottuva hame (ei yhtä lyhyttä kuin minulla kuvissa).

Avaimet täydelliseen kevätpukeutumiseen officella
  • hyvin istuvat, omaa silmää miellyttävät raikkaat värit paitapuseroissa
  • väreistä keväisimmät ovat joko
*kirkkaat: pinkki, sininen, vihreä, violetti, tai pastelliset tai
*neutraalit: nude, vaaleanpunainen, minttu, vaaleansininen, vaaleanharmaa
  • keväisen sävyinen bleiseri, valkoinen, vaaleanbeige tai vaihtoehtoisesti kirkas pinkki, sininen tai vihreä
  • perusasiat kuntoon eli istuva hame, omalle vartalolle parhaan malliset housut ja farkut sekä mustat peruskorkkarit
  • asusteissa keväiset värit, pastellit ja kirkkaat sävyt, joita on helppo yhdistellä
  • kirkkaan värinen kynsilakka, pinkki huulikiilto ja omalle ihonvärille sopiva hempeä poskipuna

Poimin erittäin helposti yhdisteltäviä vaatteita Vero Modan keväisestä mallistosta. Näistä voi poimia yläosan ja alaosan ja heittää päälle bleiserin tai neuleen.

Yläosat







Bleiserit



Alaosat


Asusteet
Kengät


Burch / Stylesnob / Louboutin


Huivit
Vuitton / Mulberry



Korut ja kellot


Kors / Mulberry

Kors / Hermes / Jewelrybox






February 7, 2013

HELPOT JA NOPEAT ARKIKAMPAUKSET

Ajattelin jakaa kanssanne omat vinkkini helpoista ja todella nopeista arkikampauksista, jotka ovat pelastaneet omat aamuni aivan täysin. Olen niitä ihmisiä, jotka haluavat nukkua mahdollisimman pitkään, ja sen vuoksi valitsevat vaatteet jo edellisenä iltana ja meikkaavat sekä laittavat hiukset kuosiin kiireessä alta aikayksikön. Ei tulisi mieleenikään päivystää peilin edessä edes puolta tuntia aamuina, jolloin tuon ajan käyttäisi mieluummin unien katseluun.
Näitä neljää helppoa kampausta varten tarvitset kamman tai harjan, pinnejä, hiuslenkkejä, sukkanutturasukan ja hiusvalkin. Omat hiukseni ovat olleet yön kiinni, joten niissä on pientä taipuisuutta ja siksi niitä on helpompi käsitellä.






Lassoponnari



Tarvitset hiuslasson (ei pakollinen, näitä löytyy mm. Glitteristä), hiuslenkin


  • Laita hiukset hiuslenkillä ponnarille haluamaasi kohtaan
  • Löysytä ponnaria hieman ja hiuslassoa (se sellainen hirttosilmukan näköinen muovinen apuväline) tai omia sormia apuna käyttäen sujauta ponnari kiertäen se itsensä takaa. Näin ponnarista tulee kierteinen.
  • Tämä on helppo tapa luoda peruskampauksesta hieman kiinnostavampi. Hiuslenkkinä kannattaa käyttää väritöntä kumilenkkiä, jolloin se ei näy kampauksessa.




Kierrenuttura




Tarvitset pinnejä ja klipsejä tai hiuslenkin


  • Tee jakaus haluamaasi kohtaan
  • Ala pyörittää hiustupsua jakaukselta alkaen kohti ohimoita, korvaa ja lopulta niskaa. Lisää pyöritettävään osaan hiuksia samalla, kun etenet kohti niskaa.
  • Kierrettä voi löystyttää, jos se tuntuu liian sliipatulta. Voit myös käyttää pohjalla hiuspuuteria antamaan tukea kierteille
  • Kiinnitä kierre niskaan pinnillä ja tee toiselle puolelle päätä samanlainen kierre ja kiinnitä se samalla tavoin
  • Voit laittaa niskaan ponnarin tai tehdä pinneillä, klipseillä tai hiuslenkin avulla rennon nutturan. Kierteiden tukipinnejä ei välttämättä tarvitse irrottaa, elleivät ne jää rumasti näkyviin. Voit tupeerata päälaen kruunua, jolloin kampauksesta tulee hieman juhlavampi. Tämä toimii hyvin juhlakampauksena ja nutturaan voi aina liittää hiuskoristeitakin.




Valkkinuttura


Tarvitset hiusvalkin, (näitä löytyy esimerkiksi Glitteristä tai H&M:sta, hinta 2-5 euroa), pinnejä, kaksi hiuslenkkiä


  • Kerää hiukset fiiliksen mukaan joko kevyesti tai tiukasti niskaan, päälaelle tai juuri sinne, mihin haluat nutturasi tehdä. Laita hiukset ponnarille
  • Vedä valkki ponnarin päälle sujauttaen hiuksen valkin läpi
  • Kasaa hiukset valkin ympärille ja tasoittele ne niin, ettei valkki näy hiuksien alta. Tässä ohuttukkaista auttaa hiusten kihartaminen tai tupeeraaminen muhkeammaksi.
  • Sujauta hiuslenkki valkin yli niin, että hiukset jäävät lenkin ja valkin väliin nalkkiin. Jos hiukset ovat pitkät, jää nutturan reunoille roikkumaan kasa latvoja, joille voi tehdä mitä vain. Ne voi jättää sellaiseksi tai piilottaa pinneillä nutturan ympärille.
  • Valkin avulla saa tehtyä niin rentoja hapsunutturoita kuin todella sliipattuja ballerinanutturoitakin. Kannattaa siis testata, mikä on se omaan makuun sopivin kampaus.


Sukkanuttura


Tarvitset nilkkasukasta (tai muusta joustavasta kankaasta, omani on trikoopaidan hihasta) leikatun venyvän putkilon, pinnejä
  • Kerää hiukset kevyesti joko niskaan tai päälaelle riippuen siitä, mihin kohtaan haluat nutturasi
  • Sujauta pisimmät latvat sukkadonitsin läpi ja ala pyörittää hiuksia donitsin ympärille niin, että donitsin matka käy latvoista rullaten kohti hiuspohjaa. Hiukset asettuvat kuin itsestään donitsin ympärille
  • Voit säätää nutturaa löysemmälle tai kireämmälle makusi mukaan ja kiinnityksessä voit käyttää apuna pinnejä. Nuttura tosin pysyy pitkähiuksisella ilman pinnejäkin, mikäli löysä nuttura on se mieluinen versio
  • 

January 24, 2013

HIUSTEN KASVATUS JA OMA VÄRI

Sanotaan, että ihmisillä on aina jonkinlaisia projekteja käynnissä. Jotkut ovat väliaikaisia, toiset vaativat rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä ja joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Oma ulkoiseen habitukseeni kohdistuva, tuo pitkäjänteisyyttä ja hellää hoivaa vaativa pieni projektini on nimeltään oma hiustenväri takaisin / hiustenkasvatus. Olenkin tästä jo muutamia kertoja maininnut blogin puolella mutta ajattelin käsitellä asiaa hiukan lisää. Tarkoitukseni on siis saattaa hiukseni takaisin minulle normaaliin hiustenpituuteen eli lähelle vyötäröä ja samalla kasvattelen omaa hiustenväriäni esiin. Matkassa on muutamia mutkia, eihän mikään voi olla niin helppoa, etteikö jotain hankalaa mukaan mahtuisi. Ja voi kuulkaas, tässä prokkiksessa hankaluutta piisaa!
Hiustenkasvatus on asia, johon voi vaikuttaa vain hyvin vähän. Ravinto, uni, hyvinvointi ja pienet vippaskonstit voivat toki hieman tuottaa lisävauhtia kasvatukseen mutta todellisuudessa tässä vain voi odotella. Leikkasin pitkät hiukseni puolitoista vuotta sitten olkapäämittaan ja sen jälkeen niitä pätkittiin jokaisella kampaamokäynnillä blondailun ohella. Heräsin viime keväänä katsomaan kuontaloani vähän tarkemmin ja huomasin todella valtavaksi järkytykseksi hiusteni ohentuneen aivan älyttömästi. Kampaajan raju käsittely (näin viimeisillä kampaamokäynneillä, kuinka hiuksia katkesi siihen viheliäiseen pyöröharjaan ja jäljelle jäi päällimmäinen kerros lyhyitä hiuksia) ja raita-aine katkoi hiuksien pituutta vielä lisää. Olin aivan kauhuissani. Pari vuotta sitten otettujen kuvien selailu antoi vielä lisäpontta ahdistukselleni, sillä vaikka hiukseni eivät ole koskaan olleet mitkään valtaisan tuuheat, ovat ne kuitenkin olleet runsaat ja tasapituisina erittäin kauniit. Kyynelsilmin päätin alkukesästä, jälleen kampaajan penkillä istuessani, ettei tässä ole järkeä ja se saa loppua välittömästi. Jatkuva käsittely, armoton stressi suuren suurista asioista johtuen ja kampaajien raisut otteet olivat saaneet aikanaan niin ihanan frisyyrini kutistumaan järkyttäväksi rotanhännäksi. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja laittaa hiusasioissa kaiken tärkeysjärjestykseen.






K pour Karite -hiusseerumi hiuksien kosteuttajaksi ja tätä voi käyttää myös koko kropalle tehokosteuttajana / Madaran hoitoaine jättää aivan samanlaisen tunteen kuin silikonimössöiset synteettiset hoitsikat mutta on ehtaa luonnonkosmetiikkaa / BeSave!:n shampoo tuoksuu ihanalta, kosteuttaa ja toimii paremmi kuin moni muu kosteuttava shampoo / K Pour Kariten tehohoito on mainio kaveri hiuksille saunailtoihin / Tangle Teezer availee hellästi takut ja ehkäisee niitä sähköistymästä


Tärkeimpänä päätöksenä luovuin hiusten värjäämisestä, sulfaatillisesta shampoosta ja sen myötä muotoilutuotteista. Päädyin luonnonkosmetiikan hiustuotteiden pariin enkä voisi olla tyytyväisempi sekä päätökseeni että löytämiini tuotteisiin. Toiseksi päätin antaa hiuksieni levätä, keskittyä terveelliseen ravintoon ja ottaa lisäksi ravintolisiä, joista ei ainakaan haittaa olisi. Luovuin tupeerauksesta, hiuslakasta ja ennen muuta tuhoisasta, päänahkaa tukkivasta hiuspuuterista, jota on kyllä suuri ikävä. Siinä on ohuiden hiuksien pelastustuote numero 1. Ennen myös käytin muotoilurautaa 3-4 kertaa viikossa, nyt käytän sitä valikoiduissa tilanteissa, ehkä kerran kuukaudessa. Olen kuumeisesti etsinyt helliä muotoilutuotteita, jotka lähtisivät myös pois kuontalosta hellemmällä pesulla  mutta tähän asti etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Ainoa, joka hieman jämäköittää hiuksia ja antaa niille struktuuria, on kookosöljyhoito ennen pesua. En kuitenkaan viitsi sitä tehdä joka kerta, joten välillä hiukset ovat vähän liiankin pehmeät ja latvoista ilmavat. Alla olevassa kollaasissa on melkein vuoden ajalta kartoitettu hiuksieni tilannetta. Hiuksiani on pätkitty viimeksi kesäkuussa, silloin lähti pisimmistä hiuksista tosin ehkä vain sentti, pari.


Kuten kuvista voi huomata, tulee tuo tuuheus todella hitaasti pituuksiin takaisin. Suurin osa hiuksistani on edelleen noin 10-15 senttiä lyhyempiä kuin nuo kaikkein pisimmät. Niistä lyhyistä tiedän, että saan vielä joskus entiset hiukseni takaisin. Silti harmittaa, koska nuo pisimmässä mitassa olevat hiukset ovat todella ohuet, en vain raaski niitä katkoa, en sitten millään. Odottelen kevääseen, ehkä silloin on hyvä syy, kun hiuksetkin alkavat näkyä enemmän paksujen talvivaatteiden alta. Juuri niin, muistakaan suojata hiuksenne aina pakkasella. Kääräiskää ne niskaan, huppuun, kaulahuivin alle. Kylmä ilma sähköistää ja kuivattaa latvoja todella helposti, eli huomiokaa tämä.

Toinen juttu on tuo väri. Joulukuun kuvassa näkyy jo aika selvästi, millainen tuo ikioma sävyni on. Ehkä 4-tason ruskea? En osaa sanoa tarkalleen. Hiukset näyttävät tällä hetkellä liukuvärjätyiltä ja sikäli kasvatus on ollut aivan kivutonta alkujärkytyksen jälkeen! Kun hiukset ovat ponnarilla tai nutturalla, näyttääpi pääni aivan pelkästään tuolta omanväriseltäni. En malttaisi millään odottaa, että saan väriä kasvatettua. Jossain vaiheessa aion värjätä latvat, muutoin väriprojekti tulisi viemään useita vuosia. Ehkäpä vielä tänä vuonna saan vietyä projektin välietapille eli latvojen värjäykseen, kunhan vain kasvavat tarpeeksi.

Olen kuitenkin pohtinut paljon tuota oman värin kanssa elämistä. Kuten olen todennut, olen värjäillyt hiuksiani tasaisin väliajoin 14-vuotiaasta saakka. Siis melkein puolet elämästäni. Jäätävää. Nykyisin erityisesti naisten keskuudessa hiusten värjääminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja värjäämättömyys saattaa herättää jopa ihmetystä. Toki aina voi vedota ainesosien ärsyttävyyteen, sillä hapetteelliset väriaineet aiheuttavat kosolti terveyshaittoja, joita ei kuitenkaan kaikille tule ja siten värjääminen on joillekin helppoa ja jopa itsestäänselvää. Niinpä värjäämättömyyttä on ehkä vaikea ymmärtää, jos syy ei ole herkistyminen tai allergia. Tuntuu, että pelkkä myrkkyjen välttely ei riitä syyksi, sillä koko ajanhan kaupungeissa elämä ihminen hengittelee myrkkyjä autojen pakokaasujen ynnä muiden muodossa, syö ties mitä E-koodeilla kyllästettyjä ruokaimitaatioita ja voitelee ihoaan kaikenlaisilla vaarallisilla aineilla, jotka jopa tutkimukset ovat osoittaneet haitallisiksi. Oma tilanteeni on se, että pyrin välttämään edellä mainittuja (Helsingin pakokaasukäryä ei tosin pääse pakoon) eli käytän luonnonkosmetiikkaa ja syön mahdollisimman puhdasta ruokaa, joten haluan pitää saman linja myös hiuksistoni suhteen.

Silti herää kysymys siitä, onko nykypäivänä luonnolliset hiukset enää kauniit, kun kaikki värjäävät? Jos oletus on värjätty hius, arvostaako luonnollisen kaunista väriä enää muut kuin marginaaliryhmä? Minulla itselläni on ollut aivan superhienoja värjäyksiä, niin raidoituksia kuin monivärivärjäyksiäkin, joihin verrattuna se tasainen oma ruskea värini saattaa vaikuttaa tylsältä. Aion kuitenkin olla ylpeä siitä, millaiset hiukset minulla on omasta takaa. Toivottavasti muutkin heräävät huomaamaan, että sekä terveyssyistä että luonnollisen estetiikankin kannalta värjäämättömyys on hieno asia.
Ihailen monenlaisia hiuksia. Jos joitakin julkkiksia pitäisi nimetä, niin eittämättä JLolla, Kim Kardashianilla ja Amanda Seyfriedilla on jumalaiset kutrit. Näistä on kuitenkin täysin turha haaveilla (vieläpä kun Kimin frisyyrikin taitaa olla miltei kokonaan lisäkettä...), sillä oma kuontaloni ei tule koskaan näyttämään moisilta. Niinpä ihailen Louise Roen, tuon brittiläisen muotialan toimittajan ihania hiuksia, jotka edustavat tällä hetkellä sitä hiusideaalia, jota kohti pyrin. Tosin jonkin verran pidempänä kylläkin ;)




Väri on aika lähellä omaani ja tuuheus näyttää niin hyvältä. Joten eikun odotteleen vain, katselemaan sekuntiviisarin etenemistä ja ruksimaan kalenterista päiviä. No ei nyt sentään, elämä on nyt ja tässä, joten tärkeämpää on nauttia hiuksistakin sellaisina kuin ne ovat juuri tällä hetkellä ;) 

Onko teillä hiusidoleita? Minkälaiset hiukset haluaisitte, jos saisitte millaiset vain?
Entäpä onko teillä suositella hellävaraisia silikonittomia muotoilutuotteita, jotka on helppo saada pois hiuksista?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...