January 24, 2013

HIUSTEN KASVATUS JA OMA VÄRI

Sanotaan, että ihmisillä on aina jonkinlaisia projekteja käynnissä. Jotkut ovat väliaikaisia, toiset vaativat rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä ja joihin ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Oma ulkoiseen habitukseeni kohdistuva, tuo pitkäjänteisyyttä ja hellää hoivaa vaativa pieni projektini on nimeltään oma hiustenväri takaisin / hiustenkasvatus. Olenkin tästä jo muutamia kertoja maininnut blogin puolella mutta ajattelin käsitellä asiaa hiukan lisää. Tarkoitukseni on siis saattaa hiukseni takaisin minulle normaaliin hiustenpituuteen eli lähelle vyötäröä ja samalla kasvattelen omaa hiustenväriäni esiin. Matkassa on muutamia mutkia, eihän mikään voi olla niin helppoa, etteikö jotain hankalaa mukaan mahtuisi. Ja voi kuulkaas, tässä prokkiksessa hankaluutta piisaa!
Hiustenkasvatus on asia, johon voi vaikuttaa vain hyvin vähän. Ravinto, uni, hyvinvointi ja pienet vippaskonstit voivat toki hieman tuottaa lisävauhtia kasvatukseen mutta todellisuudessa tässä vain voi odotella. Leikkasin pitkät hiukseni puolitoista vuotta sitten olkapäämittaan ja sen jälkeen niitä pätkittiin jokaisella kampaamokäynnillä blondailun ohella. Heräsin viime keväänä katsomaan kuontaloani vähän tarkemmin ja huomasin todella valtavaksi järkytykseksi hiusteni ohentuneen aivan älyttömästi. Kampaajan raju käsittely (näin viimeisillä kampaamokäynneillä, kuinka hiuksia katkesi siihen viheliäiseen pyöröharjaan ja jäljelle jäi päällimmäinen kerros lyhyitä hiuksia) ja raita-aine katkoi hiuksien pituutta vielä lisää. Olin aivan kauhuissani. Pari vuotta sitten otettujen kuvien selailu antoi vielä lisäpontta ahdistukselleni, sillä vaikka hiukseni eivät ole koskaan olleet mitkään valtaisan tuuheat, ovat ne kuitenkin olleet runsaat ja tasapituisina erittäin kauniit. Kyynelsilmin päätin alkukesästä, jälleen kampaajan penkillä istuessani, ettei tässä ole järkeä ja se saa loppua välittömästi. Jatkuva käsittely, armoton stressi suuren suurista asioista johtuen ja kampaajien raisut otteet olivat saaneet aikanaan niin ihanan frisyyrini kutistumaan järkyttäväksi rotanhännäksi. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja laittaa hiusasioissa kaiken tärkeysjärjestykseen.






K pour Karite -hiusseerumi hiuksien kosteuttajaksi ja tätä voi käyttää myös koko kropalle tehokosteuttajana / Madaran hoitoaine jättää aivan samanlaisen tunteen kuin silikonimössöiset synteettiset hoitsikat mutta on ehtaa luonnonkosmetiikkaa / BeSave!:n shampoo tuoksuu ihanalta, kosteuttaa ja toimii paremmi kuin moni muu kosteuttava shampoo / K Pour Kariten tehohoito on mainio kaveri hiuksille saunailtoihin / Tangle Teezer availee hellästi takut ja ehkäisee niitä sähköistymästä


Tärkeimpänä päätöksenä luovuin hiusten värjäämisestä, sulfaatillisesta shampoosta ja sen myötä muotoilutuotteista. Päädyin luonnonkosmetiikan hiustuotteiden pariin enkä voisi olla tyytyväisempi sekä päätökseeni että löytämiini tuotteisiin. Toiseksi päätin antaa hiuksieni levätä, keskittyä terveelliseen ravintoon ja ottaa lisäksi ravintolisiä, joista ei ainakaan haittaa olisi. Luovuin tupeerauksesta, hiuslakasta ja ennen muuta tuhoisasta, päänahkaa tukkivasta hiuspuuterista, jota on kyllä suuri ikävä. Siinä on ohuiden hiuksien pelastustuote numero 1. Ennen myös käytin muotoilurautaa 3-4 kertaa viikossa, nyt käytän sitä valikoiduissa tilanteissa, ehkä kerran kuukaudessa. Olen kuumeisesti etsinyt helliä muotoilutuotteita, jotka lähtisivät myös pois kuontalosta hellemmällä pesulla  mutta tähän asti etsinnät eivät ole tuottaneet tulosta. Ainoa, joka hieman jämäköittää hiuksia ja antaa niille struktuuria, on kookosöljyhoito ennen pesua. En kuitenkaan viitsi sitä tehdä joka kerta, joten välillä hiukset ovat vähän liiankin pehmeät ja latvoista ilmavat. Alla olevassa kollaasissa on melkein vuoden ajalta kartoitettu hiuksieni tilannetta. Hiuksiani on pätkitty viimeksi kesäkuussa, silloin lähti pisimmistä hiuksista tosin ehkä vain sentti, pari.


Kuten kuvista voi huomata, tulee tuo tuuheus todella hitaasti pituuksiin takaisin. Suurin osa hiuksistani on edelleen noin 10-15 senttiä lyhyempiä kuin nuo kaikkein pisimmät. Niistä lyhyistä tiedän, että saan vielä joskus entiset hiukseni takaisin. Silti harmittaa, koska nuo pisimmässä mitassa olevat hiukset ovat todella ohuet, en vain raaski niitä katkoa, en sitten millään. Odottelen kevääseen, ehkä silloin on hyvä syy, kun hiuksetkin alkavat näkyä enemmän paksujen talvivaatteiden alta. Juuri niin, muistakaan suojata hiuksenne aina pakkasella. Kääräiskää ne niskaan, huppuun, kaulahuivin alle. Kylmä ilma sähköistää ja kuivattaa latvoja todella helposti, eli huomiokaa tämä.

Toinen juttu on tuo väri. Joulukuun kuvassa näkyy jo aika selvästi, millainen tuo ikioma sävyni on. Ehkä 4-tason ruskea? En osaa sanoa tarkalleen. Hiukset näyttävät tällä hetkellä liukuvärjätyiltä ja sikäli kasvatus on ollut aivan kivutonta alkujärkytyksen jälkeen! Kun hiukset ovat ponnarilla tai nutturalla, näyttääpi pääni aivan pelkästään tuolta omanväriseltäni. En malttaisi millään odottaa, että saan väriä kasvatettua. Jossain vaiheessa aion värjätä latvat, muutoin väriprojekti tulisi viemään useita vuosia. Ehkäpä vielä tänä vuonna saan vietyä projektin välietapille eli latvojen värjäykseen, kunhan vain kasvavat tarpeeksi.

Olen kuitenkin pohtinut paljon tuota oman värin kanssa elämistä. Kuten olen todennut, olen värjäillyt hiuksiani tasaisin väliajoin 14-vuotiaasta saakka. Siis melkein puolet elämästäni. Jäätävää. Nykyisin erityisesti naisten keskuudessa hiusten värjääminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus ja värjäämättömyys saattaa herättää jopa ihmetystä. Toki aina voi vedota ainesosien ärsyttävyyteen, sillä hapetteelliset väriaineet aiheuttavat kosolti terveyshaittoja, joita ei kuitenkaan kaikille tule ja siten värjääminen on joillekin helppoa ja jopa itsestäänselvää. Niinpä värjäämättömyyttä on ehkä vaikea ymmärtää, jos syy ei ole herkistyminen tai allergia. Tuntuu, että pelkkä myrkkyjen välttely ei riitä syyksi, sillä koko ajanhan kaupungeissa elämä ihminen hengittelee myrkkyjä autojen pakokaasujen ynnä muiden muodossa, syö ties mitä E-koodeilla kyllästettyjä ruokaimitaatioita ja voitelee ihoaan kaikenlaisilla vaarallisilla aineilla, jotka jopa tutkimukset ovat osoittaneet haitallisiksi. Oma tilanteeni on se, että pyrin välttämään edellä mainittuja (Helsingin pakokaasukäryä ei tosin pääse pakoon) eli käytän luonnonkosmetiikkaa ja syön mahdollisimman puhdasta ruokaa, joten haluan pitää saman linja myös hiuksistoni suhteen.

Silti herää kysymys siitä, onko nykypäivänä luonnolliset hiukset enää kauniit, kun kaikki värjäävät? Jos oletus on värjätty hius, arvostaako luonnollisen kaunista väriä enää muut kuin marginaaliryhmä? Minulla itselläni on ollut aivan superhienoja värjäyksiä, niin raidoituksia kuin monivärivärjäyksiäkin, joihin verrattuna se tasainen oma ruskea värini saattaa vaikuttaa tylsältä. Aion kuitenkin olla ylpeä siitä, millaiset hiukset minulla on omasta takaa. Toivottavasti muutkin heräävät huomaamaan, että sekä terveyssyistä että luonnollisen estetiikankin kannalta värjäämättömyys on hieno asia.
Ihailen monenlaisia hiuksia. Jos joitakin julkkiksia pitäisi nimetä, niin eittämättä JLolla, Kim Kardashianilla ja Amanda Seyfriedilla on jumalaiset kutrit. Näistä on kuitenkin täysin turha haaveilla (vieläpä kun Kimin frisyyrikin taitaa olla miltei kokonaan lisäkettä...), sillä oma kuontaloni ei tule koskaan näyttämään moisilta. Niinpä ihailen Louise Roen, tuon brittiläisen muotialan toimittajan ihania hiuksia, jotka edustavat tällä hetkellä sitä hiusideaalia, jota kohti pyrin. Tosin jonkin verran pidempänä kylläkin ;)




Väri on aika lähellä omaani ja tuuheus näyttää niin hyvältä. Joten eikun odotteleen vain, katselemaan sekuntiviisarin etenemistä ja ruksimaan kalenterista päiviä. No ei nyt sentään, elämä on nyt ja tässä, joten tärkeämpää on nauttia hiuksistakin sellaisina kuin ne ovat juuri tällä hetkellä ;) 

Onko teillä hiusidoleita? Minkälaiset hiukset haluaisitte, jos saisitte millaiset vain?
Entäpä onko teillä suositella hellävaraisia silikonittomia muotoilutuotteita, jotka on helppo saada pois hiuksista?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...