November 25, 2013

HIUSTEN KASVATUS JA OMA VÄRI TAKAISIN, OSA 5

Jälleen on tullut aika katsoa karua totuutta peilistä. Miltähän tuo kuontalo mahtaakaan näyttää? Olen kirjoitellut hiusaiheesta jo blogini alkuvaiheista lähtien. Tarkemmin sanottuna keskiössä on ollut hiusten kasvattaminen ja oman värin kasvattaminen puhkivärjättyjen ja -blodattujen hamppukasojen alta. Olen viimeksi vaalentanut hiuksiani helmikuussa 2012 ja värjännyt tyveä tummaksi kesäkuussa 2012 eli edellisestä kampaamokäynnistä on kulunut aika tarkalleen puolitoista vuotta, 18 kuukautta. Voitte uskoa, millaisen pään sisäisen kaaoksen aiheutti oma päätös siitä, etten enää värjää, sillä olinhan ollut viimeksi luonnollisen hiusvärini kaunistama vuonna 1999. Siitä lähtien on pääni saanut enemmän ja vähemmän käsittelyä (ulkoisesti toki ;)) ja viimeisimpien vuosien vakava stressi, rajut vaalennukset ja kampaajan tajuttoman raisu käsittely saivat puolet hiuksistani lähtemään ja osa tippui katkenneina kampaamon lattialle. Kampaaja meni vaihtoon mutta se ei kuitenkaan enää riittänyt: ennen niin kuohkea hiuspehko oli muisto vain ja iljettävä hiirenhäntä oli asettunut niskaani jäädäkseen.
Tässä aikaisemmin kirjoittamani hiusaiheiset kirjoitukset ja hiusprojektin eteneminen pidemmältä ajalta.

Hiustenpelastusoperaatio
Marraskuu 2012 (osa 1)
Tammikuu 2013 (osa 2)
Toukokuu 2013 (osa 3)
Heinäkuu 2013, vihdoinkin brunette (osa 4)


Kehityskuvat ovat huojentavia, sillä niistä voi nähdä, että hiukset kasvavat, vaikkei siltä aina tunnukaan. Olen välillä mittaillut ja merkinnyt muistiin hiusten pituutta eri kohdista, sillä kasvatuksesta meinasi jo muotoutua minulle lievä pakkomielle. Onneksi sain heitettyä niin mitan kuin hiusmuistiot roviolle, jonka jälkeen on ollut helpompi keskittyä muihinkin asioihin. Mutta edelleen hiukset ovat tärkeä osa identiteettiäni, sitä ne ovat oikeastaan aina olleet.



Yllä on kooste siitä, mitä on tapahtunut vajaan kahden vuoden aikana. Ensimmäinen kuva helmikuulta 2012 kertoo omaa karua totuuttaan siitä, kuinka ohuet hiukseni olivat pahimmillaan. Elin tuolloin elämäni raskainta aikaa johtuen monestakin asiasta, joista läheisen vakava sairaus oli kaikkein rankinta. Hiuksia lähti valtavasti ja tämän kuvan ottamisen jälkeen tajusin, miten paljon stressi ja huolet vaikuttavatkaan ihmiseen.
Helppoa hiusten kasvattaminen ei kuitenkaan ole ollut. Pitkät hiukseni leikattiin syksyllä 2011 lyhyiksi todella typerästi kerrostaen, jonka johdosta osa hiuksistani on edelleen noin 10-15 senttiä lyhyempiä kuin pisimmät hiukseni. Kasvattelen siis tuota eroa vielä pitkään.

Ensimmäisen kerran hiuksia pätkäistiin pari senttiä tänä vuonna touko-heinäkuun välissä ja toisen kerran heinä-marraskuun välissä, jolloin pituutta lähti kahdella eri leikkauskerralla peräti 15 senttiä. Se auttoi, eivätkä latvat näytä enää niin rispaantuneilta. Toki pituus siinä kärsi mutta ei se kuitenkaan ole itseisarvo, sillä terveen näköiset hiukset ovat tärkeämpi tekijä kuontalon ulkonäössä.

Heinäkuussa värjäsin vaaleat latvat vastaamaan suunnilleen omaa väriäni, jota oli tuolloin jo miltei leukaan saakka. Pari viikkoa sitten ostin suoravärin, jolla tummensin latvojen sävyä ilman tujuja väriaineita ja hapetteita mutta omaan värjäämättömään hiukseen suoravärit eivät tartu. Yllä on kuva, miltä hiukseni näyttävät nyt ja miltä ne näyttivät vielä toissakesänä.
Syyt sille, miksen värjää enää hiuksiani ovat moninaiset. Todella pitkään päänahkaani ja kasvojeni sekä niskani ihoa myrkyllisille väriaineille altistaneena en halua enää turhaan riskeerata. Ei ole yksi eikä kaksikaan uutisointia viime vuodelta, kun hiuksiaan värjännyt on kuollut aineen aiheuttamaan myrkytykseen. Suurin pahismyrkky on juurikin tummissa väriaineissa, nimeltään parafenyleenidiamiini (PPD) ja sen johdannaiset (esim. recoersinol, tolueeni-2,5-diamiini), jotka ovat aikaisemmin olleet kiellettyjen aineiden listoilla Suomessa. Sitten tuli EU sekä EU:n säädökset ja -tadaa-, sen jälkeen sai vapaasti kaataa myrkkyaineita päähänsä täällä pohjolassakin. Jokainen saa suhtautua värjäykseen omalla tavallaan mutta kannattaa silti pitää mielessä, ettei hiusten värjääminen ole koskaan vaaratonta. Se lukee lakivelvoitteen takia jopa niissä purnukoissakin.

Tässä hyvä linkki Uudenmustan 7 harhaluuloa hiusväreistä -kirjoitukseen.
Silti minusta tuntuu välillä, että olen hiuksineni aivan harmaahiirulainen upeasti värjättyjen hiusten maailmassa. Vielä kaksi vuotta sitten en olisi voinut ikinä ajatellakaan kasvattavani oman värini esille. Varsinkin alun tyvikasvuna se näytti todella ankealta, siltä parjatulta maantieltä mutta kun jaksoin sitkeästi ne ensimmäiset viisi senttiä, alkoi väri olla aivan toista luokkaa. Nyt oma värini ulottuu jo leukaan saakka, ja kuten kuvista näkyy, on se melkoisen tummanruskea. Siispä ei kannata säikähtää, jos aluksi väri näyttää tyvessä hirveältä, etenkin sitä värjättyä hiusta vasten, vaan sen täytyy päästä kukoistamaan pituuksiin. Luonnonvärisissä hiuksissa on myös valtavasti vivahteita, joita ei saa toistettua väriainein.
Toki negatiivisiakin puolia luonnonhiuksen kanssa on. Minulla ei pysy edes tupeeraus todella liukkaassa, terveessä hiuksessa. Ei pysy kiharat, ei edes hiuslakka. Varsinkin vaalennetuissa hiuksissa, joissa hiuksen pinta on hieman vaurioitunut, on helppo saada kaikenlaiset kampaukset pysymään. Lisäksi nykymaailmassa on ennemmin sääntö kuin poikkeus värjätä hiuksiaan, joten hiuksiaan värjäämätön on aivan luonnonoikun tai sirkusfriikin asemassa. Toivottavasti ei kuitenkaan kauaa, sillä onhan paljon helpompaa antaa hiusten voida luonnollisesti hyvin ja päästä eroon värjäyskierteestä kuin ravata joka kuukausi kampaajalla kuluttamassa hiuksiaan ja vaarantamassa terveyttään, lompakon kevenemisestä puhumattakaan. Näin sen olen itse järkeillyt, nimim. kokemusta on.

Onko siellä muita hiusten pituuskasvattajia tai oman värin kasvattajia? Sana on vapaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...