Olen usein miettinyt omaa tyyliäni ja sitä, mistä se
muotoutuu. Välillä tuntuu, ettei mitään punaista lankaa koko touhussa olekaan
omalla kohdallani. Kuitenkin tietyt asiat ovat ja pysyvät ja hieman asiaa
tutkittuani ja muotimaailman gurujen asuvalintoja tarkkailtuani olen tullut
siihen päätelmään, että jokaisella on tietty univormu, josta koko tyyli lähtee
liikkeelle. Mietin asiaa pidemmälle. Steven Jobbsilla oli aina vain tyylikäs
pooloneule. Angelina Joliella simppeli kokomusta asu. Mark Zuckerbergilla iänikuiset
harmaat teepaidat ja farkut. Näitä voisi kutsua signature attireiksi, tunnuksenomaisiksi, yksilöllisiksi univormuiksi.
Vuoden verran olen vähentänyt radikaalisti tavaraa kodin sisäpuolelta, omaisuus on kutistunut ehkä puoleen. Huonekalujen, sisustustarvikkeiden ja kaikenlaisen roinan karsimisen lisäksi olen pitkin vuotta yrittänyt yksinkertaistaa vaatekaappini
sisältöä. Muotimaailman houkutuksiin ja trendeihin on helppo taipua aina, kun
jotain uutta ja jännittävää sattuu eteen. Univormu-ajattelu on kuitenkin
pitänyt hetkelliset trendihairahdukset etäällä. Lähdin liikkeelle siitä, mitkä
ovat ne asiat, joihin kerta toisensa jälkeen päädyn ja jotka minulle aina
sopivat. Ensimmäiset asiat pompsahtelivat mieleeni kuin itsestään: pillifarkut, yksinkertainen yläosa, huivit, yksivärisyys. Mietin heti perään muita ulkonäöllisiä tekijöitä, joista en luopuisi: tumma kynsilakka, pitkät hiukset ja punaiset posket, vahvat kulmakarvat. Onko näistä
omista yksityiskohdista kuitenkaan kokonaiseksi univormuksi, mietin. Niistä on kuitenkin hyvä aloittaa, ne kun ovat
ominaisia minulle vuodesta toiseen.
Jonkun mielestä itseään toistava pukeutuminen voi olla
kivien tuijotteluakin tylsempää ja näin aatostelevat ihmiset saavat
alati vaihtelevasta asusommittelustaan irti sen ilon, mitä nyt pukeutumisesta kuuluukin
saada suojan ja lämmön lisäksi. Itse taas tykkään siitä, että tyyli on itseään
rajaava, kaikki osaset sopivat toisiinsa ja värimaailma on harmonisen
monotoninen. Muiden päällä taas asu kuin asu voi näyttää silmissäni todella täydelliseltä
ja hurmaavalta mutta omassa pukeutumisessa tärkeintä on keskittyä siihen, mistä
minä itseni päällä pidän, missä viihdyn ja mikä juuri minua pukee.

Viime vuosien vaatetarjonta kaupoissa on ollut kohdallani
hieman surkeaa. Se pääpiirteissään suosii aivan erimallista vartaloa kuin
omaani, joten vaatehankinnoissa on tullut tehtyä huteja enemmän kuin uskallan
edes ajatella. Olen sen vuoksi lopettanut tyystin ostosten tekemisen hetken
mielijohteesta, jolloin jää aikaa miettiä, millaista roolia haaveiltu vaate
milloinkin garderobini kannalta näyttelee. Usein se rooli on ollut vääjäämättä
väärä tai vain yhtä tarkoitusperää toteuttava, joten ostos on jäänyt tekemättä.
Mieluummin panostan yhteen kunnolliseen kuin pussilliseen ok-tasoisia, sen sanelee jo pienet vaatteiden säilytystilatkin.
En kuitenkaan ole vielä selvillä vesillä tässä
projektissani. Kaapissa on vino pino vaatteita, joista en raaski luopua vaikkei
niille käyttöä olekaan sen perusteella, sopivatko ne käyttööni ja istuvatko ne
hyvin. Kuten totesin, sopivien vaatteiden löytäminen on todella vaikeaa enkä
halua laadusta tinkiä. Niinpä on helpompi pitää kiinni vanhoista kuin hankkia
sopimatonta tilalle. Haluan myös, että jokaisella vaatteella on useita
käyttömahdollisuuksia eikä mikään lojuisi tyhjänpanttina vain kaappia täyttämässä.
En varsinaisesti usko mihinkään Project 333 -tyyppisiin täysin numeerisesti
rajattuihin toimintamalleihin, vaikka eipä kaapissani kovinkaan paljon tuota
enempää kausivaatteita olekaan. Silti lähtökohtani tuolle täysin toimivalle vaatevalikoimalle
ja univormun etsinnälle on tarve yksinkertaistaa elämää ja ennen kaikkea
tyyliä. Hiljaa hyvä tulee, uskon.
Kiinnostaako teitä tällainen vaatekaapin
yksinkertaistaminen? Mikä on sinun univormusi, mistä sinut tunnetaan?
Ja hei, kiitos kaikille Labello-arvontaan osallistumisesta! Sen voitti tällä kertaa arpa numerolla 69 eli
Satu / XL-elämää, onnea! Seuraavaa arvontaa on luvassa jo ensi viikolla, joten pian on uusi mahdollisuus voittaa, jos ei tällä kertaa tärpännyt!